Helminkin kuulumisia

Helmikin on hyvissä voimissa ja puuhailee ahkerasti häkissään. Vanhasta lintuasumuksesta sai kelpo asumuksen jyrsijälle. Kolmessa kerroksessa riittää tilaa ja puuhaa pienelle otukselle yllin kyllin. Muutaman kerran viikossa pääsee lattialle puuhapallossa seikkailemaan, tai oikeammin jyräämään pahaa aavistamattoman koiraparan päälle :D

.

Helmi on hamsteriksi yllättävän seuranhaluinen, tutun ja tuntemattomankin äänen kuullessaan tulee katselemaan, että pääsiskös syliin seikkailemaan ja kerjäämään pähkinää tai muuta herkkupalaa. Tuoreet herkut katoavat kupista vikkelästi pieneen suuhun, erityisesti salaatit maistuvat. Jos herkku ei jostain syystä kelpaa, se lentää komeassa kaaressa ulos häkistä (alan ymmärtämään miksi näitä pidetään normaalisti muovisissa dunissa).

Ella 1 kk

Pikkuinen kirppu täytti tänään 1 kuukautta!

Aika tuntuu menevän huisin nopeasti, vaikka välillä päivät ja etenkin yöt tuntuvatkin pitkiltä. Ellasta on kehkeytynyt oikea hymytyttö, jolta löytyy ilme jos toinenkin :) Kummitustädeille onkin varattu ihan oma ilme :) Kovasti olisi neidillä juttuakin kerrottavana, mutta ihan vielä eivät ole kielenkannat irronneet. Välillä sekin kirppua suututtaa, kun olisi niin ihanaa kertoa juttuja äiskälle.

Ristiäisiäkin suunnitellaan jo kovasti ja seuraava neuvolakeikkakin kolkuttelee...saadaan taas tuoretta tietoa kirpun kasvusta ja ensimmäiset rokotteetkin olisi tarkoitus aloittaa (onneksi vielä suun kautta).

Jouluakin pitäisi valmistella leipomuksilla ja siivouksilla, onneksi innokkaat mummit avustavat ;) Tosin tänään leivoin kääretorttua ja tein ensimmäisen piparitaikinan valmiiksi, kummasti sitä ehtii aina päivän mittaan puuhailemaan pikkaraisen päiväunien aikana, muistaisi vain itsekin vedellä tirsat silloin tällöin.

Tässäpä vielä herkkunannaa vauvakuvien muodossa sukulaisille ;)

ja kyllä...näyttää ihan äiskältä pienempänä (vaikka on siinä paljon isiäkin).

Kuvahaaste 10#: Outoako?

Tämän viikon haasteessa mietitään koirien kummallisia tapoja ja perinteitä, jotka kenties kanssaeläjiä kummastuttavat.

Jokaisella karvakorvalla on taatusti yksi jos toinenkin (omistajaakin) kummastuttava tapa. Toisinaan tavalle voi huoletta nauraa ja miettiä lemmikin mielenterveyttä huumorilla, toisinaan sitä miettii vakavissaan, että onko tuo nyt koira sitten ollenkaan. Rotutoverien omistajat kyllä rauhoittelevat aina, että ihan samanlaisia ovat vieraatkin turret, joten toimintaa -oli se sitten miten kummallista tahansa- voi pitää suhteellisen normaalina ;) Nellan kummallisuuksia voisi listata vaikkapa romaaniksi asti, mutta muutaman herkkupalan tarjoilen kuvien kanssa.

Ensimmäinen on nukkumatyyli, jota tosin harrastetaan kuulemani mukaan myös muissa shelttitalouksissa :) Selällään ja vielä nenä piilossa on hyvä nukkua...
Seuraava kummallisuus rasittaa lähinnä kaksijalkaista. Nella nimittäin rakastaa sukkia -on rakastanut pennusta asti- yli kaiken. Sukissa on jotain vastustamatonta, mikä saa karvakorvan harrastamaan vakavia varkauksia, etenkin yöhämärällä. Aamusella saa sitten etsiskellä kadonneita sukkia turren jäljiltä, tosin hymy siinä karkaa väkisin huulilta, eihän sille naamalle voi olla vihainen. Valitettavasti sukat on tapettu ja läärätty sillä kertaa käyttökelvottomiksi :D

P.S. Sukulaisten pyynnöstä tulossa on kuvapläjäys tuoreesta kaksijalkaisesta tulokkaasta, vauvamaista materiaalia ja menoa siis tiedossa piakkoin :)

Kuvahaaste 9#: tassut

"Tassut. Nuo ihanat ja aina kuraiset. Palelevat ja joissa on aina liian pitkät kynnet."

Tämän kuvahaasteen pähkinänä on pohtia rakkaan karvakorvan tassuja. Meillä tassut tarkoittavat rapinaa laminaattia vasten, sitä kaikille koiranomistajille niin kotoisan tuttua ääntä, jota ilman ei oiekin enää osaa ollakaan. Käteviä käpäliä, jotka kaivavat lelut (useinmiten omatoimisesti) sohvan ja mattojen alta. Käpäliä, jotka pinkovat pallon perässä tuhatta ja sataa ja toimittavat tyynyn virkaa päiväunilla.

Meidän tassut ovat karvaiset ja pehmoiset. Karvakorvan tupsusaappaat ovan suloiset ja persoonalliset ;)