49. Viikon koirakuva: Inhimillinen

Tämän viikon haasteessa päästään pohtimaan karvakorvien inhimillisiä piirteitä. Niitäkin löytyy turresta kuin turresta, toisista enemmän ja toisista vähemmän. Koiraa voi inhimillistää monella tavalla, itse ajattelen koiran olevan empaattinen otus, kyllä oma koira tietää milloin ei ole omistajalla hyvä olla ja lohduttaa omalla olemuksellaan.

Mutta sitten niistä inhimillisistä tavoista ja piirteistä: meillä tykätään nukkua peiton alla, katsella telkkarista luonto-ohjelmia ja Ruohonjuuritasolla piirrettyä ja välillä istua ihmisten kanssa kahvipöydässä. Talvella Nella esitteli luovuuttaan lumipallon pyörityksellä, yritti kaiketi lumiukkoa itselleen rakentaa. Lumeen karvakorvani suhtautuu pienen lapsen lailla, ensimmäiset lumihiutaleet saavat aikaan lapsenomaisia ilohepuleita ja kirmailua ympäri ketoa :)

Tauon takaa löytyy...

...pienen pieni tyllerö.

"ELLA"

Pikku kirppumme näki päivänvalon 28.10 aamulla kello 8.23. Neitokaisen strategiset mitat olivat 49cm ja 2,94 kiloa. Täyden kympin tyttö :)

Nellakin on jo tottunut uuteen asukkaaseen, kaikki vauvan kanssa tapatumat toiminnot pitää seurata tarkasti vierestä ja tarkistaa kirpun vointi pienten peiton alta kuuluvien inahduksien jälkeen. Ensimmäisenä yönä ei vielä oikein tiennyt, onko uusi asukki vaaraton vai kenties hieman vaarallinen tapaus.

Perhe-elämä on lähtenyt rullaamaan mukavasti. Kirppu on rauhallinen tuhisija, joka uinailee pitkät päitkät eikä pienestä hätkähdä. Uni, maitobaari ja kuivat vermeet pitävät neitokaisen tyytyväisenä :)

Nellan kuulumisia päivitellään edelleen säännöllisen epäsäännöllisesti ja saattaapa mukaan eksyä muutama sana Ellastakin :)

Karkulainen

Yksi epätoivottu käytös lemmikeillä on ehdottomasti karkailu ja mitä pienempi eläin onnistuu näköpiiristä tai asumuksestaan livistämään sitä suurempi on omistajan huoli karvaisen kaverin kohtalosta. Tällä kertaa karkureissulle oli päässyt kääpiöhamsterini Helmi.

Tämä aamu alkoi kuten mikä tahansa sunnuntaiaamu..nautiskellen laiskasta olosta eilisen saunaillan jälkeen. Aamupalan jälkeen alakerrasta ilmoitettiin, että hamsteri löytyi siskojen huoneesta sänkyjen välistä ja häkin luukku oli jostain syystä auki. Mysteeriksi jää, saiko hamsteri itse luukun auki vai jäikö illalla auki puolihuolimattomalta ihmiseltä.

llalla kuitenkin juoksenteli pallossaan huoneessa, että luulisi kaverin saaneen seikkailua tarpeekseen yhdelle yölle. Maailmalle teki kuitenkin hamsterin mieli ja voimme vain arvailla kuinka monta yön pimeää tuntia karvapallo on alakerrassa seikkaillut. Hamsterin hiippailuja todistavia jälkiä löytyi kuitenkin lähes koko alakerran alalta. Ja onneksi selvisi hengissä koko yön reissustaan eikä kumpikaan koirista osunut hamsterin kanssa samalle polulle tai jäänyt yöllä liikkuneiden kaksijalkaisten alle...pahimmassa tapauksessa olisi voinut kadota iäksi seikkailemaan alakerran rakosiin ja koloihin.

Tyytyväisenä palasi kuitenkin ihmisen käden kautta häkkiinsä ja paineli kiireesti pesämökkiin nukkumaan, unirauha taataan kaverille koko päiväksi. Olisi kyllä kiva kuulla, mitä kaikkea pieni karvainen pallero koki ja näki yöllä :)


Nellalle sattui pallon kanssa pikku onnettomuus, juoksi poski edellä päin tiiliseinää kirmatessaan villisti pallon perässä, selvisi kuitenkin vain lievällä kolauksella eikä jäänyt jälkiä nassukkaan. Leikki loppui kuitenkin hetkeksi siihen, sillä pitihän huolestuneen mamman päästä tutkailemaan pienen pallofanin kolhut ja vähän lohduttaa kallonsa kolauttanutta.

Kotitottista ollaan harjoiteltu ahkerasti ja nyt huomaa, että koulutus kantaa hedelmää. Enää ei tarvitse pelätä, että koira karkaisi, sillä luoksetulo on varmaa. Seuraaminen erilaisine käännöksineen onnistuu loistavasti, kunhan vain ei itse sekoile askelissaan. Äidin ohjeilla on ollut hyvä harjoitella tottisliikkeitä :)

Nellaa on lahjottu puolitoistavuotis juhlapäivänä herkuilla ja upouudella vinkukalalla, entinen veteli jo viimeisiään, joten uudelle kalalle oli tarvetta. Pienen koiran onni on aina niin pienistä asioista kiinni. Juoksutkin kolkuttelevat taas ovella, poitsut kulkevat hännänpäässä kiinni ja neitokainen osoittaa taas ylenmääräistä hellyydenkipeyttä. Aamusella on niin mukava käpertyä mamman kainaloon ja pussata ja ynistä sydämensä kyllyydestä, kun saa rapsutuksia.

48. Viikon koirakuva: Ainutkertainen

Jokainen päivä on täynnä ainutkertaisia hetkiä koiraystävien kanssa - jospa vain ne kaikki iloiset onnenhetket aina huomaisi ja niistä osaisi nauttia! Ainutkertaisia ovat myös ne ei-niin-iloiset hetket, jolloin koiramme saavat meidät raivon partaalle. Tämän kertaisessa viikon koirakuvassa päästään pohtimaan ainutkertaisia asioita kaksijalkaisen ja koiran yhteiselossa.

Ensimmäinen kohtaaminen oman tulevan karvakuonon kanssa on ikimuistoinen hetki, sitä miettii lämmöllä ja hieman jo haikeasti. Onhan karvaturrin kasvun seuraaminen kiehtovaa, mutta silti aivan pienen pennun näkeminen ja halaaminen on aivan ainutlaatuinen juttu :)


Yhteiseloon liittyy paljon hetkiä joita ei varmasti unohda, ensimmäisen koiran kanssa kaikki on puolin ja toisin yhteisen kielen ja molemminpuolisen ymmärtämisen opettelua. Omistajaa jännittää ja pelottaa, että saako siitä omasta koirastaan kasvatettua ihan kunnollisen koirakansalaisen. Vastuu karvaisesta kaverista on kuitenkin suuri, rakkautta ja rajoja sopivassa suhteessa :)

Ja on myös totta, ettei yhteiselo aina ole sitä ruusuilla tanssimista. Koira keksii omistajan iloksi ja myös itkupotkuraivareiksi asti epätoivottuja toimintoja aina sukkien varastamisesta rakkaille leluille suoritettuihin lobotomioihin...

Rakkaan karvakorvan kanssa jokainen hetki on omalla tavallaan ainutlaatuinen. Niiden muistelusta tulee aina hyvä mieli ja hymy jää huulille loppupäiväksi. Välillä tuntuu ettei kameralla muuta kuvatakaan kuin karvakorvaa ja sen tekemisiä, mutta rakkaasta lapsesta on ihana taltioida muistoja sitten muisteloita varten. Kesähetket on parhaita :)